kairassa

Advertisements

Kuvissa alla suunnilleen kaikki, mitä filminkehitykseen pimeän tilan tai pimiöpussin, veden ja saksien lisäksi tarvitsee. Tai no, keskiformaatin rullafilmin kehitykseen ei saksia ihan välttämättä edes tarvitse. Kinofilmipatruunan avaamiseen tarvitsee jonkin työkalun. Jotkut käyttävät kruunukorkinavaajaa, itse en osaa käyttää sellaisia, jos en nyt ole joskus käyttänyt pullonsulkijalla varustetun pullonavaajan sitä kruunukorkin tilalle laitettavaa sulkijaa. Sivuleikkurit toimivat, jos patruunaa ei ole tarkoitus uusiokäyttää. Kai sellaisen vasarallakin auki saa. Jos onnistut kelaamaan filmin patruunaan niin, että ulos jää vähän filmiä, niin silloin ei tarvitse edes avata patruunaa.

Luettelo tarvikkeista:

  • mittalasi
  • kannuja (yhdellä pärjää, jos saat mitattua kehitteen valmiiksi johonkin muuhun astiaan)
  • kehityspurkki/kehitystankki (kuvissa Paterson-merkkinen tankki)
  • kehite
  • keskeyte (ei pakollinen)
  • kiinnite
  • sakset
  • työkalu(t) kinofilmipatruunan avaamiseen (ei tarpeen keskiformaatin rullafilmiä kehittäessä)
  • jotain, jolla ripustat filmin kuivumaan. pyykkipojilla tms. pääsee jo pitkälle, kokeiltu on.

Löytöjä

Pengoin muutettuani edesmenneen isoisäni vanhaan asuntoon hieman kaappeja ja löysin äidin vanhan kameran. Löysin myös japanilaisen, Eirin maahantuoman, kinofilmipokkarin, jonka annoin filmin kera nuoremmalle siskolle. Olen viimeisen kuukauden aikana myös haalinut kotipimiötarpeet kasaan. Otetaanpa tähän ensin äitini vanhalla kameralla otetusta filmirullasta tehty raakaskannaus positiiviksi käännettynä, ylävasemmalla 12. ruutu, siitä alas 11. jne. (Ensimmäinen ruutu alakulmassa oikealla)

image

Yhden ruudun vahingossa kelasin valottamatta, kun epäröin olinko siirtänyt filmiä edellisen kuvan jälkeen vai en. Valotuksessa en käyttänyt viimeistä kuvaa lukuunottamatta apuna valotusmittaria, vaan ns. aurinkoinen 16 -sääntöä (engelskaksi sunny 16 rule), ja sitten haarukoin, jos en ollut varma lopputuloksesta. (Milloinkohan sitä olisi varma lopputuloksesta ennen kuin filmi on kehitetty, kun ei kuvaa diginä?)
Tuo sääntö on helpohko: suljinaika sekunnin murto-osina sama kuin filmin ISO-luvun ensimmäiset numerot (eli ASA-luku, joka digikameroissa ilmaistaan erheellisesti ISO-etuliitteellä), aurinkoisena kesäpäivänä aukkoluku 16, pilvisenä 11 jne.

image

Kuvassa äitini vanha Welta Weltax, kokoontaittuva kamera, jossa kätevä valotuslunttitarra on liimattu linssipuolen kanteen. Agfacolor CNS lienee ollut herkkyydeltään ISO80/20° (80 ASA eli 20 DIN eli n. 65 GOST), koska pienempi lukuhan tarkoittaa suurempaa aukkoa, joka tarkoittaa taasen enemmän filmille päätyvää valoa. Ohje tuolla herkkyydellä kuuluu: Valotusajaksi 1/125 sekuntti. Veden äärellä aurinkoisella ilmalla (tai muuten häikäisevässä luonnonvalossa) kuvatessa aukoksi 11, auringonvalossa 8, puolipilvisellä säällä 5,6, pilvisellä 4 ja sateella 2,8. Selvennyksenä kaltaisilleni aloittelijoille: aukkoluku kertoo kuinka monta kertaa himmentimen aukko sisältyy linssin polttoväliin (katso: P. K. Jaskari: Valokuvaus, 1971, s. 14). Aukon suuruus vaikuttaa myös terävyysalueeseen. Filmin herkkyys sen sijaan kertoo kuinka nopeasti filmi valottuu. Kaikilla viimeisen 40 vuoden aikana käytössä olleilla standardeilla suurempi luku tarkoittaa nopeammin valottuvaa filmiä, tietysti kriteerinä käyttökelpoisen kuvan syntyminen.
Seuraavalla kerralla esittelen vihdoin ja viimein pimiötarvikkeeni. Otetaanpa loppuun kuvia kameroistani, joista yksi on tuo Weltax, joka ikäänkuin ei ole omani!

Kalusto

Ajattelin sitten näyttää millaisilla kameroilla nykyisin kuvaan. Cosina Hi-Lite 202 on jäänyt viimekuukausina taka-alalle ja mukaan on tullut edullinen käytetty ЛОМО Любитель 166В (LOMO Ljubitel’ 166V, englantilaisittain Lubitel). Nikonin F55 (kuvassa ylävasemmalla) on lainassa lankomieheltä ja Agfa Optima Sensor 1035 (alhaalla oikealla) on kesän hankintoja. Oikeastaan ei ole mitään mieltä pitää näin monta kameraa, mutta kokeiluvimmassa on tullut käytettyä kaikkia. Kolme käytössäni olevista neljästä kamerasta ovat kinofilmikameroita (kameraan sopii ns. 135 -filmi), Ljubitel on keskiformaatin kamera, johon sopii 120-filmi. Keskiformaatin filmiä en voi kehittää kotona, koska vaikka JOBO:n spiraali kyllä kivasti on säädettävissä 35 mm ja 60 mm filmileveyden välillä, niin se ei levennettynä mahdu tankkiin. Onneksi on Vastavalon pimiö!
Kinofilmiä on muuten periaatteessa kahta nimelliskokoa, 24 ja 36 kuvaa. Nikonilla rullalle pystyy kuvaamaan juuri tämän määrän ruutuja, mutta Agfallani ja Cosinallani pystyy kuvaamaan muutaman ylimääräisen ruudun. 

Kinofilmin normaali ruutukoko on 36 mm × 24 mm. Keskiformaatin filmille pystyy Ljubitel’illa kuvaamaan 12 kpl. 56 x 56 mm -ruutua, tosin useammin puhutaan 6×6-koosta (yllättäen myös Yhdysvalloissa) viitaten lähimpään täyteen senttimetriin pyöristettyyn kokoon.
Alla ylhäältä alas: Nikon F55, ЛОМО Любитель 166В, Agfa Optima Sensor 1035 electronic. Ylhäällä Nikonin vieressä Agfan keinonahkapussi. Unohdin laittaa digipokkarista aikaleiman pois päältä, eikä kellonaikakaan täsmää, ainakaan tällä aikavyöhykkeellä…Ehkä pitäisi pysyttäytyä vain filmikuvaamisessa.

Image

Image
LOMO Ljubitel’ 166V

Image

Ljubitel’ 166V, filmiluukku auki. Sieltä se 6×6 pilkistää.Image

Nikon F55

Image

 

Agfa Optima Sensor 1035 electronic

 

Nyt on vedoksia!

IMG_0002IMG_0001

kevät/spring 2013, a set on Flickr.

Olen ollut pitkään hiljaa tekemisistäni, koska olen laiska ja/tai vietän liikaa aikaa töissä sekä valokuvaamisen parissa. Lisäksi avioiduin kesäkuussa. Anna ei ole enää avovaimoni, vaan vaimo! Oi tätä onnea ja auvoa!

Viime viikolla liityin sitten Vastavaloon ja kävin vedostuskurssilla, tai oikeammin pimiökurssilla. Nämä kuvat ovat keväiseltä myöhäisillalta Hataanpään puistosta (ei siis Jyväskylästä, kuten moni kuvat nähnyt arveli). Filmin kehitin kuukausia sitten kotona ja viime viikolla sain siis aikaiseksi yhden paperivedoksen. Toisen kuvan on vedostanut eräs Hänninen.

Sitten kevään matkaani on tarttuneet niin lankomieheltä lainattu Nikon F55 kuin myös käytetty Agfa Optima Sensor 1035. Niillä otettuja kuvia luvassa myöhemmin, nämä linkin takaa löytyvät kuvat on otettu Cosina Hi-Lite 202:lla.

Lisää kemikaaleja

Toissapäivänä löytyi vanhempien luota kemikaaleja, joista tietäessäni olisin ehkä selvinnyt vähemmillä tilauksilla, mutta en tajunnut kysyä, eikä täten kukaan tajunnut kertoa minulle niistä. Joskus sitten kun saan spiraalin ja loput tarpeet, niin pääsen kokeilemaan, että onko noista mihinkään. Kiinnitteessä ainakin on jotain mustaa saostumaa. Jotain Agfan valmisteita nuo ovat, kuvia luvassa myöhemmin.

Lisäys: En sitten käynyt Kameratorilla perjantaina, koska se ei sopinut aikatauluihin. Mielessä kävi myös tilata Fotoimpexiltä puuttuva spiraali, uusi tankin kansi ja akseli, mutta noiden tarpeiden yhteishinta on hitusen alle ko. kaupan postimyynnin toimituskulut (luottokortilla maksaessa 28€) Suomeen. Iiik! Toistaiseksi turhaan olen kysellyt hitaaseen tahtiin tuttaviltani, josko heillä olisi tarvetta jollekin tarpeelle, jota saisi tuosta kaupasta, jotta voisin jakaa postikulut.

Kehitystankki ja muut harharetket

Kannattaa aina harkita tarkkaan, mitä ostaa, ja lisäksi aina miettiä, että onko ymmärtänyt oikein nettikaupan tavarakuvauksen. Osasin ounastella, että kehitystankin yhteyteen ei kuulunut spiraalin spiraalia, mutta tästä kombosta puuttui myös keskiakseli ja tulppa. Oma mokani, kun en ollut tarkka. Onneksi sentään kunto oli hyvä ja nämä osat tulivat halvemmaksi kuin vastaavien osien tilaaminen esimerkiksi Saksasta tai uusien ostaminen jostain suomalaisesta valokuvatarvikeliikkeestä. Kameratorin palvelualttius tuli näitä noutaessa testattua, eikä minulla ole kuin positiivista sanottavaa yhden kerran kokemuksella. Lupasivat katsoa lajittelemattomat tavarat läpi, josko spiraali löytyisi niistä. Sain myös hingun ostaa toisen M42-kiinnityksellä varustetun kamerarungon Cosinan oheen.
Taitaa tosin käydä niin, että teen lähiaikoina tilauksia uusista JOBO-merkkisen kehitystankin osista ja kamera jää ostamatta tässä kuussa. Tein miten tein, niin filmin kehittäminen saa jäädä jonnekin ensi viikolle tai kuun vaihteeseen.

Kuva

Ainakin toisessa osassa lukee “Made in Federal Republic of Germany”, mistä voi päätellä, että nämä ovat jostain 1980-luvulta. 1500-sarjan kehitystarpeita JOBO ilmeisesti valmistaa edelleenkin, vaikka suurin osa firman tuotteista onkin nykyisin jotain digikuvaajille tehtyjä vehkeitä.

Kuva