1 l mittakannu
Nyt on tehty jonkin verran hankintoja filmin kehittämistä varten. Eilen tilasin aamulla kehitteen, keskeytteen ja kiinnitteen, sekä muutaman rullan filmiä, kansiolehdyköitä negatiivien säilömistä varten ja puuvillakäsineitä macodirect.de:ltä. Yllätyksekseni toimitus tapahtuu UPS:llä, ja arvioitu toimitusajankohta on kolme vuorokautta tilauksesta, ei paha. Tilatut tavarat maksoivat nelisenkymmentä euroa (minimitilaus 39,50€) ja 4,6kg:n paketin toimituskulut olivat hieman vajaat 17 euroa.
Mittakannun (katso kuva) katsoin tulevan halvimmaksi hankkia Pirkkalan IKH:lta, sillä litran kannun hinnaksi tuli 4,95€. Ehkä noita pitäisi olla yhteensä kolme, mutta saa nyt nähdä.
Kehityspurkin (tai -säiliön tai -tankin) ostin jo Kameratorilta verkkokaupan kautta, mutten ole noutanut sitä vielä. Unohdinpa vielä tarkistaa, tuleeko purnukan mukana edes yksi spiraali, jolle filmi ladataan ennen kehitystä. Sen näkee sitten huomenna.
Onneksi taloudesta löytyy ainakin yksi rullallinen vanhentunutta (1990-luvun jälkeensä jättämää) filmiä, jolla voi surutta harjoitella filmin leikkaamista ja lataamista kuivaharjoitteluna ennen kuin kukaan tässä taloudessa ehtii pilaamaan yhtään juuri suurella innolla kuvattua ruutua tuoreemmalla filmillä.

Harrastusta varten tarvitsee valitettavasti yleensä jonkinlaisia välineitä, eikä aina tunnu siltä, että aloittaminen olisi halpaa. Pelkän filmin kehittämistä varten tarvitsee joitakin tarpeita, joista osaa ei valmiiksi löydy ainakaan taloudestamme.

Niitä puuttuvia asioita ei onneksi ole mitenkään hirveästi. Ostin kehitystankin (eli kehityssäiliön, toivottavasti spiraalin kera), ja nyt jostain pitäisi saada edullisesti suhteellisen tarkka mittakannu, joita onneksi saa lähes jokaisesta paremmin varustellusta rautakaupasta. Patersonin pimiötarvikesarjasta löytyisi kaikkea kivaa ja “tarpeellista”, mutta hinnat ovat aika huimia. Teen listan kaikista tarvikkeista myöhemmin. Ajattelin myös kirjoittaa taas yhden ohjeen siitä, miten filmiä kehitetään, vaikka ohjeita on www-palvelimet pullollaan. Videopalveluista, nimiä mainitsematta, löytyy hyvin havainnollistettuja oppitunteja (kestoltaan harvoin varttituntia pidempiä) aiheesta. Värifilminkin kehittäminen onnistuu kotioloissa, mutta sitä en ole kokeillut koskaan itse. Lasten ja nuorten kuvataidekoulussakin taidettiin todeta, että se on vähän monimutkaisempaa, eikä siihen sitten paneuduttu lainkaan. Näillä ohjeilla onnistunen siinäkin: http://sippingdesigns.com/2010/04/varifilmin-kehittaminen-kotona/ Apropos hankinnat: pitää ehdottomasti katsella laimennetuille kemikaaleille jotain muita säiliöitä kuin limupullot.

Johdanto

Kiinnostuin uudelleen valokuvaamisesta filmikameralla vuodenvaihteessa, kun kävimme vanhempieni luona läpi kaikennäköistä roinaa. Huomioni keskittyi äidilleni kuuluneeseen Cosina-merkkiseen japanilaiseen järjestelmäkameraan, jossa objektiivit kiinnittyvät runkoon kierteellä. Kyseisellä kameralla olen kuvannut jo kouluikäisenä ennen kuin digitaalinen valokuvaaminen oli edes ammattikäytössä yleistynyt. Olen joskus yläasteikäisenä myös käynyt Hyvinkään lasten ja nuorten kuvataidekoulun kameratyöpajassa joskus 1990-luvun puolivälissä. Muistissa on myös hämärästi, miten mustavalkofilmejä kehitetään omakätisesti. Nyt tarkoituksena on aloittaa tämänlainen toiminta uudelleen, avovaimoni Annan kanssa. Hänkin on innostunut tällaisesta harrastuksesta, jota tarkoituksemme on dokumentoida tähän blogiin.

Tänään riennämme ostamaan filmin kehittämisessä tarpeellisia tarvikkeita, päällimmäisenä tähtäimessä on kehityssäiliö/-tankki. (Kehitystankki on valonpitävä astia, jonka sisään voi laittaa filmin spiraaliin asetettuna ja kaataa nesteitä sisään ja ulos ilman, että kehittämätön filmi altistuu valolle. Itse filmin spiraaliin syöttämisen pitää toki tapahtua pilkkopimeässä.)

Allaolevassa kuvassa vielä allekirjoittanut ja puheenaiheena ollut kamera. Kiitokset Margaritalle kuvasta, sekä Tiialle ja Matjažille kuvauspaikan tarjoamisesta! 😉

561583_4900009892466_213585248_n

(c) 2013 Margarita “Khartanovich” Hartanovitš

terveisin Paavo

EDIT: Kamera on äidin vanha. Tärkeä detalji…